Matti Perttu

Olen koko elämäni saanut kasvaa kristillisessä viitekehyksessä. Kotini oli tavallinen luterilainen koti. Koulussa opettajat opettivat Jeesuksesta ja kertoivat Raamatun kertomuksia, joskus kyyneleet silmissä. Aamulla lauloimme tuttuja virsiä. Rukoilimme aina myös ruokarukouksen. Koulu oli siis kristillinen, kuten koululaitoksen perustaja, pappi Uuno Cygneus oli sen opetussuunnitelmissaan laatinut.

Uskoon tulin 16-vuotiaana lukiolaispoikana. Tunsin alusta saakka kutsumusta hengelliseen työhön. Papiksi minut vihittiin Vapaakirkossa v. 1977. 

Olen toiminut niin suuren perinteisen seurakunnan pastorina, kuin uuden seurakuntaistutuksen vetäjänäkin. Lopulta toimimme kotiseurakuntana, mikä oli ja on paras kokemukseni seurakunnallisesta toiminnasta. Mielestäni se on myös ainoa raamatullinen ja alkuseurakunnallinen kokoontumismuoto. 

Minulla on kolme pätevyyttä: pastoraalinen, rahoitusalan ja pedagoginen. Olen tehnyt päätoimista työtä pastorina 20 vuotta, Lisäksi kotiseurakunnan vetäjänä runsaat 10 vuotta. Ra´hoitusalalla olen työskennellyt 11 vuotta. Amk lehtorina toimin 13 vuotta. 

Olen suorittanut retriittiohjaajan koulutuksen Hiljaisuuden ystävät ry:ssä. Retriittejä olen järjestänyt niin Kyproksella kuin Suomessakin.

Nykyään kutsumukseni on olla hengellinen isä nuoremmalle polvelle. Haluan nähdä nuorten nousevan identiteettiään ja kutsumustaan vastaaviin tehtäviin. 

Olen ns. valtakuntakristitty. Raja-aidat kristittyjen välillä pitäisi kokonaan kaataa. Itse asiassa tunnustan vain yhden seurakunnan, Kristuksen ruumiin sekä paikallisesti, valtakunnallisesti että globaalisti. Tunnen surua siitä, että olemme jakaneet Herran seurakunnan tuhansiin lahkoihin. Uskon, että palaamme vielä alkuseurakuntamaiseen toimintaan paikallistasoillakin. Sen puolesta haluan työskennellä.